Riippuvuus säästämiseen - hyvästä vai pahasta?
Kuukausittaisen säästämisen aloitin reilut 10 vuotta sitten ja muutama vuosi sen jälkeen aloitin myös kirjaamaan säästämisiä exceliin. Kuukausittainen säästöjen kirjaaminen on hyvin koukuttavaa. Ainakin itse sain aina suurta mielihyvää, kun uusia osakeostoja sai merkattua taulukkoon ja oman varallisuutensa näki kasvavan. Nopeasti kasvunopeus alkoi tuntua liian pieneltä ja kiinnostus sijoitusten kasvattamiseen velkavivulla alkoi houkuttaa.
Vuosikymmenen alun ajan velkavipua tulikin säännöllisesti lisättyä ja kurssinousuun pääsikin hyvin mukaan. Palkankorotuksista seuranneiden lisääntyneiden kassavirtojen avulla ei elintasoa nostettu, vaan niillä hankittiin uusia sijoituslainoja. Aluksi lainat olivat 10 vuoden lyhennysohjelmalla, mutta myöhemmin bullet-lainoja. Lainaa sai melko halvalla kun oli asunto vakuutena. Muutaman kerran pankki sanoikin, että alkaa olla laina-aste tapissa. Silloin aloin miettimään, onko ns. asset-riippuvaisuus mennyt jo liian pitkälle ja säästinkö elämän laadusta liikaa pelkän säästämisen vimman takia.
Omalla kohdalla säästämisestä lipsuminen alkoi n, kolme vuotta sitten, kun aloin miettimään seuraavaa asuntoani ja myin velkavivulla ostetut osakkeet ihan kohtuullisella voitolla pois. Käteen jäi tukku rahaa ja sijoituslainojen pakkolyhennyksien loppumisien takia säästöön ei automaattisesti jäänyt niin paljoa rahaa kuin ennen. Vielä jonkin aikaa tuli osakkeita osteltua ihan normaaliin tahtiin, mutta hiljalleen matkustelu ja esimerkiksi auto tulivat kuvioihin. Kumpainenkin harrastus vie aika paljon rahaa ja vaihtoehtoisesti sillä rahalla saisi aika tukun sijoituksia.
Moni palstaa lukeva henkilö kuuluu todennäköisesti taloudellisen riippumattomuuden tavoittelijoihin - henkilöihin, joille tyypillistä on korkea säästämisaste. Onko tällöin kyse riippuvuudesta säästämiseen vai vain tunnollisesta rahojen käyttämisestä?
Vuosikymmenen alun ajan velkavipua tulikin säännöllisesti lisättyä ja kurssinousuun pääsikin hyvin mukaan. Palkankorotuksista seuranneiden lisääntyneiden kassavirtojen avulla ei elintasoa nostettu, vaan niillä hankittiin uusia sijoituslainoja. Aluksi lainat olivat 10 vuoden lyhennysohjelmalla, mutta myöhemmin bullet-lainoja. Lainaa sai melko halvalla kun oli asunto vakuutena. Muutaman kerran pankki sanoikin, että alkaa olla laina-aste tapissa. Silloin aloin miettimään, onko ns. asset-riippuvaisuus mennyt jo liian pitkälle ja säästinkö elämän laadusta liikaa pelkän säästämisen vimman takia.
Omalla kohdalla säästämisestä lipsuminen alkoi n, kolme vuotta sitten, kun aloin miettimään seuraavaa asuntoani ja myin velkavivulla ostetut osakkeet ihan kohtuullisella voitolla pois. Käteen jäi tukku rahaa ja sijoituslainojen pakkolyhennyksien loppumisien takia säästöön ei automaattisesti jäänyt niin paljoa rahaa kuin ennen. Vielä jonkin aikaa tuli osakkeita osteltua ihan normaaliin tahtiin, mutta hiljalleen matkustelu ja esimerkiksi auto tulivat kuvioihin. Kumpainenkin harrastus vie aika paljon rahaa ja vaihtoehtoisesti sillä rahalla saisi aika tukun sijoituksia.
Moni palstaa lukeva henkilö kuuluu todennäköisesti taloudellisen riippumattomuuden tavoittelijoihin - henkilöihin, joille tyypillistä on korkea säästämisaste. Onko tällöin kyse riippuvuudesta säästämiseen vai vain tunnollisesta rahojen käyttämisestä?
Itselle ainakin on tärkeää myös nauttia elämästä eikä elämän keskipiste ole vain säästää mahdollisimman paljon. Jos siis naisen näkökulma asioihin kiinnostaa: https://voikonainenymmartaarahasta.blogspot.fi/
VastaaPoistaMielelläni kuulisin enemmän sijotusasunnoistasi, miten olet päätynyt niihin ja millaiset ovat niihin liittyvät luvut, tämä on se ykkössijoituskohde itselläkin :)
Kummatkin asuntoni on ostettu alunperin omaan käyttöön, toki sillä ajatuksella, että ne jäävät sijoitusasunnoiksi elämäntilanteen muuttuessa. Ensimmäisen asunnon ostin kymmenisen vuotta sitten ja toisesta on vain pari vuotta. Ensimmäisen asuntoni vuokratuotto on n. 3,7 % ja uudemman asunnon vain n. 2 %. Jälkimmäinen on velkavivutettu siten, että omalle pääomalle tulee tuottoa n. 10 %. Ensimmäinen asunto on kohta velaton. Kumpaisenkaan asuntoon ei ole nähtävissä uusia remontteja, eli toivottavasti tuloja ei tarvitse kauheasti remontteihin siirrellä. Ensimmäisen asunnon vuokra on luultavasti hieman liian alhainen, mutta vuokralaisen pysynee siten paremmin siellä asumassa eikä tarvitse lisästressiä siitä.
VastaaPoistaAika mitätön tuotto on kyllä tolla uudemmalla asunnolla. Ottaa huomioon että asunnon reaalinen arvo tippuu 1% vuodessa. Keskimäärin 40 vuotta vanha asunto on 40% edullisempi kuin uusi asunto, jos ei vielä ole isoja remontteja tehty. Lisäksi kun vielä vähentää voitosta 30% ja tyhjät kuukaudet, niin etpä taida rikastua.
Poista