Tekstit

Kokemuksiani asunnon vuokraamisesta

Hetki, mitä olin jo jonkin aikaa hieman pelännyt, koetti sitten viime viikolla, eli ensimmäisen sijoitusasuntoni vuokralainen irtisanoi sopimuksensa. Yksiöissähän normaali kierto lienee n. kahden vuoden luokkaa, mitä ei omalta osaltani ihan ehtinyt tulla täyteen.  Syy, miksi tätä olin hieman pelännyt, oli se, että tällä kertaa halusin hoitaa asunnon vuokrauksen itse, enkä maksaa enää vuokravälittäjälle moisesta vaivasta.

Ennen tätä kertaa, olin kahdesti vuokrannut asunnon välittäjän kanssa.  Molemmat asunnot menivät Vuokraturva yrityksen kautta, koska olin tutuilta kuullut positiivista välittäjän toiminnasta. Suurin syy välittäjän käyttöön oli se, etten ollut aiemmin vuokrasopimuksia tehnyt vuokranantajan roolissa ja viimeisestä vuokralaisena olemisestakin oli jo aikaa. Ajattelin, että seuraamalla vierestä ammattilaisen toimintaa, saan kohtuu summalla kämpän vuokralle ja oppia alan niksejä siinä sivussa. Vuokraamisen lisäksi opin myös Vuokraturvan toiminnasta. Heidän businekseen tuntu…

Vaihtamalla paranisi?

Raskaan loppukevään jälkeen on koettanut viimein lomailun aika. Toki johtajana lomailu on välillä vaikeaa, kun ajatukset päätyvät helpolla työasioihin. Tunnettta korostaa se seikka, että johtajana jouduin tähän astisen urani kovimpaan tilanteeseen, missä epävarmuuden tuntemus kävi suureksi, jopa niin suureksi, että katsoin myös pitkästä aikaa tosissani myös työpaikkoja muualta. Suoralta istumalta minulle löytyi kaksi mielenkiintoista paikkaa ja yksi kiinnostava, mutta luultavasti sellainen, mihin en tule valituksi. Periaatteni on ollut aina kuitenkin, että antaa hakijoiden päättää sovinko vai en, joten kaksi hakemusta tuli rustailtua viikon aikana. Kolmas mainituista paikoista jää hakematta, koska kilpailukielto hankaloittaisi tilannetta sekä motivaation ja innostuksen pirskeet ovat palaamassa nykyisen työpaikkani suhteen. 

Työn hakeminen johti kuitenkin pohdiskeluun siitä, mitä haluan tehdä. Parikymppisenä tiskaajana aikanaan mietin, kuinka kivaa olisi olla edes siisteissä sisätöissä…

Yrittäjyys - tie vaurauteen?

Menneenä viikkona Taloussanomat uutisoi rikkaimman kymmenyksen omistavan puolet Suomen kaikesta varallisuudesta. Näppituntumalla voisi sanoa, että tämä on terveempi jakauma kuin monessa muussa teollisessa maassa.

Jutun mukaan tie vaurauteen käy nykyään sijoittamalla listaamattomiin yrityksiin, mikä on toimittajan mukaan vaikeaa - ellei ole jo ennestään rikas. Rikkaiden ja köyhien väliseksi eroksi nähtiin jutussa se, että rikkaiden varallisuus on tuottavaa kun taas köyhempien varallisuus on enemmän autoissa ja asunnossa. Tämä ei liene kenellekään kovin suuri yllätys.

Jutussa rikkaiden rahakoneeksi nimettiin listaamattomien yritysten jakamat verottomat osingot. Toimittaja haikailee tekstissä verovapauden poistamista, jotta tuloerojen kasvu saataisiin torpattua.

Kaiken kaikkiaan jutussa oli hyvin vasemmistolainen henki, joka ainakin nosti allekirjoittaneen pulssia. Tuntuu, että Suomessa vaurastuminen on ikävä asia ja jos rikastuu, muutoin kuin lottoamalla, niin se on muilta pois. Tosiasi…

Work for the asset

Aluksi pahoittelut, että edellisestä blogauksesta on jo vierähtänyt tovi. Työkiireet ovat olleet niin kovat ja raskaat, ettei ole ollut mahdollisuutta paljoa muuta ajatella ja tehdä. Nyt on tilanne hieman hellittänyt ja energiaa riittää myös blogille.

Otsikon lausahduksen olen kuullut paljon seuraamaltani Robert Kiyosakilta. Lausahduksen kääntäminen turhauttaa, kun omassa sanavarastossani ei ole hyvää termiä asset -sanalle. Käytännössä, mitä tällä halutaan kertoa, on se, että on toisille työn tekemisen sijaan pitäisi työtä tehdä oman omaisuuden parissa. Yleensä tähän päästään yrittämisen kautta, vaihtoehtoisesti päätoimisena sijoittana voi myös nähdä tekevänsä töitä itselleen ja omaisuudelleen.

Yrittäminen ei ole perinteisesti suomalaisten suosima vaihtoehto. Niin kuin Robertkin opettaa, yleensä vanhempamme ja koulut kannustavat meitä opiskelemaan pitkälle, jotta saamme hyvän työn. Työn kautta kuitenkin vaurastumisemme potentiaali jää rajalliseksi, koska pystymme lopulta laskuttamaan …

Rakennusyhtiöt -potentiaalia piilossa?

Kuva
Rakennusyhtiöiden pörssikurssit ovat laskeneet kotipörssissämme viime aikoina melkoisesti. Omassa salkussani YIT:tä oli vuosien 2011 - 2016 välillä ja mielenkiinto rakennusyhtiöiden lisäämiseen osakesalkkuun on kasvanut. Toinen ehdokas olisi SRV ja mainittujen yhtiöiden kombolla saisi hajautusta aikaiseksi.  Alla on kauppalehden graafeja kumpaisenkin yhtiön kurssikehityksestä.
Rakennusyhtiöiden kurssit alkavat lähestyö jo vuosien 2008-09 finanssikriisin lukuja, mikä on mielestäni yllättävää. Rakentaminen on perinteisesti ollut jälkisyklinen ilmiö ja ainakin virallisten tilastojen mukaan Suomessakin eletään vielä nousukautta. Toki esimerkiksi YIT:llä on paljon liiketoimintaa Suomen ulkopuolella.

Moni sijoittaja muistaa vielä 90-luvun laman tilanteen, missä myös rakennusyhtiöitä ajautui konkurssiin. Itse pidän konkurssin riskiä YIT:n kaltaiselle yritykselle pienenä, vaikka harmillisesti sieltä Caverion irroitettiin omaksi yhtiökseen - aikaisemmin se toi hyvää tasapainoa kokonaisuuteen. …

KATSAUS ASUNTOMARKKINOIHIN Q1 2018

Kuva
Asuntodataa alkaa olla jo sen verran saatavilla, että Q1 asuntomarkkinoiden katsauksen voi kirjoitella.
Asuntomarkkinoilla ei mielestäni ole suurta muutosta kvartaalin aikana kerennyt tapahtua. Rajan takana Ruotsissa näyttää isompi käänne olevan käsillä, mutta Suomeen tapahtumilla ei liene ainakaan lähi tulevaisuudessa suuria vaikutuksia. Suomessa vastaavaa hinnannousua ei ole tapahtunut ja lainojen hoitaminenkin täällä sujuu paremmin kiitos lyhyempien laina-aikojen.
Asuntojen kysyntä näyttää edelleenkin olevan hyvällä tasolla. Asuntokauppojen määrä on kohonnut tuttuun tapaan joulukuun kuopasta. Tilastokeskuksen datan perusteella kauppamäärät ovat laskeneet hieman vuoden takaiseen nähden ollen aika lailla trendin mukaisia. Alla olevassa kuvassa trendiä asuntokaupoista koko maan osalta. Suurista kaupungeista Helsingissä ja Espoossa kauppamäärät kasvoivat hieman, Vantaalla tuli hieman laskua. Merkittävin muutos näytti tapahtuneen Tampereella, missä kauppamäärät tipahtivat viidenneksel…

Riippuvuus säästämiseen - hyvästä vai pahasta?

Kuukausittaisen säästämisen aloitin reilut 10 vuotta sitten ja muutama vuosi sen jälkeen aloitin myös kirjaamaan säästämisiä exceliin. Kuukausittainen säästöjen kirjaaminen on hyvin koukuttavaa. Ainakin itse sain aina suurta mielihyvää, kun uusia osakeostoja sai merkattua taulukkoon ja oman varallisuutensa näki kasvavan. Nopeasti kasvunopeus alkoi tuntua liian pieneltä ja kiinnostus sijoitusten kasvattamiseen velkavivulla alkoi houkuttaa.

Vuosikymmenen alun ajan velkavipua tulikin säännöllisesti lisättyä ja kurssinousuun pääsikin hyvin mukaan. Palkankorotuksista seuranneiden lisääntyneiden kassavirtojen avulla ei elintasoa nostettu, vaan niillä hankittiin uusia sijoituslainoja. Aluksi lainat olivat 10 vuoden lyhennysohjelmalla, mutta myöhemmin bullet-lainoja. Lainaa sai melko halvalla kun oli asunto vakuutena. Muutaman kerran pankki sanoikin, että alkaa olla laina-aste tapissa. Silloin aloin miettimään, onko ns. asset-riippuvaisuus mennyt jo liian pitkälle ja säästinkö elämän laadusta…