SIJOITTAMINEN JA RISKIEN HALLINTA
Riski on oleellinen osa sijoittamista. Mitä enemmän riskejä otetaan sitä enemmän tyypillisesti on mahdollista voittaa tai hävitä. Pelkästään se, että haluaa omia rahojaan sijoittaa, kertoo siitä, että henkilö on halukas ottamaan riskejä. Kysymys onkin että millaisia ja kuinka suuria riskejä tavoitteiden saavuttamiseksi sijoittaja on halukas ottamaan?
Tyypillisesti riskiä voi sijoittamisessa ottaa kahdella tavalla. Ensimmäinen tapa on sijoittaa riskipitoiseen kohteeseen. Tällaisia voisivat olla esimerkiksi pörssin käänneyhtiöt, roskaluokan yrityslainat ja gryptovaluutat. Yhteistä näille on korkea pääoman menettämisen riski jota tasapainottaa mahdollisuudet selvästi markkinan keskiarvoa parempiin tuottoihin. Mikäli sijoittaja haluaa näihin rahojaan investoida, tulisi hänen tutkia kohteiden riskit hyvin huolella - jottei tulos olisi pelkästään sattuman varassa. Riskipitoisissa kohteissa riskiä usein hallitaan hajauttamalla. Hajautusta voi tehdä joko ajallisesti hajauttamalla investoinnit tietylle aikajaksolle ja / tai ostamalla useita saman riskiluokan kohteita ja säätämällä niiden painon salkussa sopivalle tasolle. Muiden sijoittajien kertomuksia kuunnellessa monilla sijoittajilla riskipitoisten kohteiden osuus on yleensä n. 10 % salkussa - tämä lienee seurausta useiden oppikijojen vastaavasta suosituksesta.
Toinen tyypillinen tapa lisätä riskiä on ottaa velkavipua sijoittamiseen. Tällöin ns. vipuvaikutus lisää pääoman tuottoa positiiviseen ja negatiiviseen suuntaan sijoituksen menestyksen suhteen. Tyypillisiä velkavivulla tehtäviä sijoituksia ovat kiinteistöt eri muodoissaan sekä osakkeet. Velkavivulla operoitaessa kassavirta muodostuu yhdeksi keskeiseksi tekijäksi, sillä lainaan liittyy aina vähintäänkin korkojen vuosittainen maksaminen (pois lukien erikoistapaukset) ja mahdolliset lyhennykset. Tämän vuoksi etenkin asunnot tarjoavat hyvän mahdollisuuden vivuttamiseen niistä saatavien tasaisten kassavirtojen ansiosta.
Omakohtaisesti olen pyrkinyt riskin ottamisessa kallistumaan velkavivun hyödyntämiseen. Minulla ei ole ollut riittävästi aikaa tutkia yksittäisiä kohteita, jotta voisin ottaa isompia kohderiskejä. Yleisen markkinatilanteen seuraaminen on paljon helpompaa ja sen mukaan olen koettanut myös velkavipua käyttää. Tämän takia olen myös asuntosijoituksia haalinut salkkuuni. Ne mahdollistavat lainarahan saamisen (75% - 80 % vakuusarvo vs. osakkeiden 50 % vakuusarvo) kohtuullisin kustannuksin ja tarjoavat tasaista kassavirtaa lainojen hoitamiseksi.
Tärkeä asia riskien hallinnassa on välttää pakkomyyntitilanteet. Kautta historian tällaiset tilanteet ovat aiheuttaneet suuria tappioita sijoittajille. Esimerkiksi limiitin käyttäminen osakesijoituksissa on hyvin riskipitoinen strategia. Itse pyrin neuvottelemaan sijoituslainan ehdon erikseen, jolloin en kurssiheilahtelujen takia joudu pakkomyynteihin tai pääomitukseen. Sijoituslainoissa reaalivakuudet ovat omaa luokkaansa.
Tällä hetkellä markkinatilanne ei oikein houkutele riskin ottamiseen. Lainaraha on ollut historiallisen halpaa historiallisen pitkään. Tällaisissa olosuhteissa liikkeellä on paljon lainarahalla toimivia sijoittajia ja kohtuullisen tuoton saaminen tuntuu koko ajan vaikeammalta. Tavoitteeni on kuitenkin jossain vaiheessa jälleen vipuvartta lisätä sijoittamisessa. Tähän varauduin jo puolitoista vuotta sitten ostaessani toisen sijoitusasuntoni. Päätin tähän asuntoon ottaa 25 kiinteän lainan, jonka mielestäni sai, lainan pituus huomioiden, hyvällä korolla. Sijoittajana pidän siitä, että liikkuvia elementtejä on vähän ja nyt lisälainan ottaminen tulevaisuudessa hoituu helpommin, kun korkoriskiltä on suojauduttu.
Joskus olen kuullut sanonnan ettei 50-vuotiaana voi olla miljonääri jos ei 40-vuotiaana ole miljoonaa velkana :)
Tyypillisesti riskiä voi sijoittamisessa ottaa kahdella tavalla. Ensimmäinen tapa on sijoittaa riskipitoiseen kohteeseen. Tällaisia voisivat olla esimerkiksi pörssin käänneyhtiöt, roskaluokan yrityslainat ja gryptovaluutat. Yhteistä näille on korkea pääoman menettämisen riski jota tasapainottaa mahdollisuudet selvästi markkinan keskiarvoa parempiin tuottoihin. Mikäli sijoittaja haluaa näihin rahojaan investoida, tulisi hänen tutkia kohteiden riskit hyvin huolella - jottei tulos olisi pelkästään sattuman varassa. Riskipitoisissa kohteissa riskiä usein hallitaan hajauttamalla. Hajautusta voi tehdä joko ajallisesti hajauttamalla investoinnit tietylle aikajaksolle ja / tai ostamalla useita saman riskiluokan kohteita ja säätämällä niiden painon salkussa sopivalle tasolle. Muiden sijoittajien kertomuksia kuunnellessa monilla sijoittajilla riskipitoisten kohteiden osuus on yleensä n. 10 % salkussa - tämä lienee seurausta useiden oppikijojen vastaavasta suosituksesta.
Toinen tyypillinen tapa lisätä riskiä on ottaa velkavipua sijoittamiseen. Tällöin ns. vipuvaikutus lisää pääoman tuottoa positiiviseen ja negatiiviseen suuntaan sijoituksen menestyksen suhteen. Tyypillisiä velkavivulla tehtäviä sijoituksia ovat kiinteistöt eri muodoissaan sekä osakkeet. Velkavivulla operoitaessa kassavirta muodostuu yhdeksi keskeiseksi tekijäksi, sillä lainaan liittyy aina vähintäänkin korkojen vuosittainen maksaminen (pois lukien erikoistapaukset) ja mahdolliset lyhennykset. Tämän vuoksi etenkin asunnot tarjoavat hyvän mahdollisuuden vivuttamiseen niistä saatavien tasaisten kassavirtojen ansiosta.
Omakohtaisesti olen pyrkinyt riskin ottamisessa kallistumaan velkavivun hyödyntämiseen. Minulla ei ole ollut riittävästi aikaa tutkia yksittäisiä kohteita, jotta voisin ottaa isompia kohderiskejä. Yleisen markkinatilanteen seuraaminen on paljon helpompaa ja sen mukaan olen koettanut myös velkavipua käyttää. Tämän takia olen myös asuntosijoituksia haalinut salkkuuni. Ne mahdollistavat lainarahan saamisen (75% - 80 % vakuusarvo vs. osakkeiden 50 % vakuusarvo) kohtuullisin kustannuksin ja tarjoavat tasaista kassavirtaa lainojen hoitamiseksi.
Tärkeä asia riskien hallinnassa on välttää pakkomyyntitilanteet. Kautta historian tällaiset tilanteet ovat aiheuttaneet suuria tappioita sijoittajille. Esimerkiksi limiitin käyttäminen osakesijoituksissa on hyvin riskipitoinen strategia. Itse pyrin neuvottelemaan sijoituslainan ehdon erikseen, jolloin en kurssiheilahtelujen takia joudu pakkomyynteihin tai pääomitukseen. Sijoituslainoissa reaalivakuudet ovat omaa luokkaansa.
Tällä hetkellä markkinatilanne ei oikein houkutele riskin ottamiseen. Lainaraha on ollut historiallisen halpaa historiallisen pitkään. Tällaisissa olosuhteissa liikkeellä on paljon lainarahalla toimivia sijoittajia ja kohtuullisen tuoton saaminen tuntuu koko ajan vaikeammalta. Tavoitteeni on kuitenkin jossain vaiheessa jälleen vipuvartta lisätä sijoittamisessa. Tähän varauduin jo puolitoista vuotta sitten ostaessani toisen sijoitusasuntoni. Päätin tähän asuntoon ottaa 25 kiinteän lainan, jonka mielestäni sai, lainan pituus huomioiden, hyvällä korolla. Sijoittajana pidän siitä, että liikkuvia elementtejä on vähän ja nyt lisälainan ottaminen tulevaisuudessa hoituu helpommin, kun korkoriskiltä on suojauduttu.
Joskus olen kuullut sanonnan ettei 50-vuotiaana voi olla miljonääri jos ei 40-vuotiaana ole miljoonaa velkana :)
Kommentit
Lähetä kommentti