Work for the asset
Aluksi pahoittelut, että edellisestä blogauksesta on jo vierähtänyt tovi. Työkiireet ovat olleet niin kovat ja raskaat, ettei ole ollut mahdollisuutta paljoa muuta ajatella ja tehdä. Nyt on tilanne hieman hellittänyt ja energiaa riittää myös blogille.
Otsikon lausahduksen olen kuullut paljon seuraamaltani Robert Kiyosakilta. Lausahduksen kääntäminen turhauttaa, kun omassa sanavarastossani ei ole hyvää termiä asset -sanalle. Käytännössä, mitä tällä halutaan kertoa, on se, että on toisille työn tekemisen sijaan pitäisi työtä tehdä oman omaisuuden parissa. Yleensä tähän päästään yrittämisen kautta, vaihtoehtoisesti päätoimisena sijoittana voi myös nähdä tekevänsä töitä itselleen ja omaisuudelleen.
Yrittäminen ei ole perinteisesti suomalaisten suosima vaihtoehto. Niin kuin Robertkin opettaa, yleensä vanhempamme ja koulut kannustavat meitä opiskelemaan pitkälle, jotta saamme hyvän työn. Työn kautta kuitenkin vaurastumisemme potentiaali jää rajalliseksi, koska pystymme lopulta laskuttamaan vain omasta työstämme. Yrittämisen ja omistamisen kautta on mahdollista rikastua toisten ihmisten työllä.
Se, mitä kuitenkin kaikki voimme tehdä, mistä myös Robert paljon puhuu, on rikastua toisten ihmisten rahoilla. Eli lainaamalla muiden rahaa (tyypillisesti pankista) voimme sijoittamalla vaurastua, kunhan vain sijoituskohteet ovat järkeviä. Monillehan tyypillisesti ainoa suurempi laina elämässä on asuntolaina. Lisäksi jopa hieman oudolta kuulostava fakta on se, että ihmiset ottavat helpommin lainaa kulutukseen kuin sijoittamiseen. Tuhansien luottokorttivelat ovat arkipäivää ja erilaiset moottoripyörä, mökki, matka yms. lainat tuntuvat olevan sosiaalisestikin hyväksyttävämpiä kuin sijoittamiseen kohdistuvat lainat.
Syy, miksi valitsin tämän aiheen kirjoitukselleni liittyy pitkin kevättä pohtimaani osakkuuden kasvattamiseen. Kevään aikana tuli tietoon, että olisi mahdollisuus lisätä omistustani yrityksessä, missä olen töissä. Nyt viimein syntyi päätös ja olen yli kaksinkertaistanut omistukseni työpaikassani. Pääosa tästä rahoitetaan pankkilainalla, johon käytin reaalivakuutena toista sijoitusasuntoani. Toki, olisin voinut myös käyttää enemmän käteistä sijoituksen tekemiseen, mutta muistin myös kolmannen tärkeän Robertin opetuksen, mikä liittyy kassavirran ja etenkin kassan hallintaan. Omaisuudestani todella suuri osa on kiinni vaikeasti likvidoitavissa sijoituksissa, joten tätä osa-aluetta minun pitää taloudessani parantaa. Tavoitteeni on reilun vuoden sisään päästä n. 30 000€ tasolle likviidissä omaisuudessa. Matkaa tavoitteeseen on n. 20 000€ verran.
Ottamani sijoituslainan korko on 2,5% ja 10 vuoden aikana se pitää maksaa takaisin. Perusskenaariolla osakkuus tuottaa osinkona n. 8% vuosittain, mutta suurin potentiaali liittyy arvonnousuun. Ilman suuria muutoksia liiketoiminnassa osakkuuden arvo luultavasti tuplaantumassa reilun kahden vuoden aikana. Tietenkin riskejä on molempiin suuntiin, mutta niitähän pitää elämässä ottaa jos menestyä haluaa!
Tarkemmat tähän sijoitukseen liittyvät muutokset päivittelen kesäkuun alussa, kun toukokuu on valmis raportoitavaksi.
Otsikon lausahduksen olen kuullut paljon seuraamaltani Robert Kiyosakilta. Lausahduksen kääntäminen turhauttaa, kun omassa sanavarastossani ei ole hyvää termiä asset -sanalle. Käytännössä, mitä tällä halutaan kertoa, on se, että on toisille työn tekemisen sijaan pitäisi työtä tehdä oman omaisuuden parissa. Yleensä tähän päästään yrittämisen kautta, vaihtoehtoisesti päätoimisena sijoittana voi myös nähdä tekevänsä töitä itselleen ja omaisuudelleen.
Yrittäminen ei ole perinteisesti suomalaisten suosima vaihtoehto. Niin kuin Robertkin opettaa, yleensä vanhempamme ja koulut kannustavat meitä opiskelemaan pitkälle, jotta saamme hyvän työn. Työn kautta kuitenkin vaurastumisemme potentiaali jää rajalliseksi, koska pystymme lopulta laskuttamaan vain omasta työstämme. Yrittämisen ja omistamisen kautta on mahdollista rikastua toisten ihmisten työllä.
Se, mitä kuitenkin kaikki voimme tehdä, mistä myös Robert paljon puhuu, on rikastua toisten ihmisten rahoilla. Eli lainaamalla muiden rahaa (tyypillisesti pankista) voimme sijoittamalla vaurastua, kunhan vain sijoituskohteet ovat järkeviä. Monillehan tyypillisesti ainoa suurempi laina elämässä on asuntolaina. Lisäksi jopa hieman oudolta kuulostava fakta on se, että ihmiset ottavat helpommin lainaa kulutukseen kuin sijoittamiseen. Tuhansien luottokorttivelat ovat arkipäivää ja erilaiset moottoripyörä, mökki, matka yms. lainat tuntuvat olevan sosiaalisestikin hyväksyttävämpiä kuin sijoittamiseen kohdistuvat lainat.
Syy, miksi valitsin tämän aiheen kirjoitukselleni liittyy pitkin kevättä pohtimaani osakkuuden kasvattamiseen. Kevään aikana tuli tietoon, että olisi mahdollisuus lisätä omistustani yrityksessä, missä olen töissä. Nyt viimein syntyi päätös ja olen yli kaksinkertaistanut omistukseni työpaikassani. Pääosa tästä rahoitetaan pankkilainalla, johon käytin reaalivakuutena toista sijoitusasuntoani. Toki, olisin voinut myös käyttää enemmän käteistä sijoituksen tekemiseen, mutta muistin myös kolmannen tärkeän Robertin opetuksen, mikä liittyy kassavirran ja etenkin kassan hallintaan. Omaisuudestani todella suuri osa on kiinni vaikeasti likvidoitavissa sijoituksissa, joten tätä osa-aluetta minun pitää taloudessani parantaa. Tavoitteeni on reilun vuoden sisään päästä n. 30 000€ tasolle likviidissä omaisuudessa. Matkaa tavoitteeseen on n. 20 000€ verran.
Ottamani sijoituslainan korko on 2,5% ja 10 vuoden aikana se pitää maksaa takaisin. Perusskenaariolla osakkuus tuottaa osinkona n. 8% vuosittain, mutta suurin potentiaali liittyy arvonnousuun. Ilman suuria muutoksia liiketoiminnassa osakkuuden arvo luultavasti tuplaantumassa reilun kahden vuoden aikana. Tietenkin riskejä on molempiin suuntiin, mutta niitähän pitää elämässä ottaa jos menestyä haluaa!
Tarkemmat tähän sijoitukseen liittyvät muutokset päivittelen kesäkuun alussa, kun toukokuu on valmis raportoitavaksi.
Kommentit
Lähetä kommentti