Vaihtamalla paranisi?

Raskaan loppukevään jälkeen on koettanut viimein lomailun aika. Toki johtajana lomailu on välillä vaikeaa, kun ajatukset päätyvät helpolla työasioihin. Tunnettta korostaa se seikka, että johtajana jouduin tähän astisen urani kovimpaan tilanteeseen, missä epävarmuuden tuntemus kävi suureksi, jopa niin suureksi, että katsoin myös pitkästä aikaa tosissani myös työpaikkoja muualta. Suoralta istumalta minulle löytyi kaksi mielenkiintoista paikkaa ja yksi kiinnostava, mutta luultavasti sellainen, mihin en tule valituksi. Periaatteni on ollut aina kuitenkin, että antaa hakijoiden päättää sovinko vai en, joten kaksi hakemusta tuli rustailtua viikon aikana. Kolmas mainituista paikoista jää hakematta, koska kilpailukielto hankaloittaisi tilannetta sekä motivaation ja innostuksen pirskeet ovat palaamassa nykyisen työpaikkani suhteen. 

Työn hakeminen johti kuitenkin pohdiskeluun siitä, mitä haluan tehdä. Parikymppisenä tiskaajana aikanaan mietin, kuinka kivaa olisi olla edes siisteissä sisätöissä. Noista ajoista on kunnianhimo kasvanut roimasti. Nykyisessä työssä viihdyn todella hyvin, tunnen tuotteet, markkinan ja alan ihmiset. Ainoana ongelmana tuntuu olevan etenemisen edellytykset. Yrityksen historian tuntien sekä ansiotason, että vastuullisempien tehtävien saaminen tuntuu epätodennäköiseltä yrityksen resurssien suuntautuessa muihin liiketoiminnan alueisiin. Ainoa tapa kasvattaa omaa osuutta potista on ollut osakkuuden kasvattaminen, mitä olenkin nyt harrastanut tosissaan.

Näillä näkymin pidän vielä todennäköisenä sitä, että jatkan nykyisessä tehtävässäni vuoteen 2021 saakka. Tällöin tilanne selkeytynee etenemismahdollisuuksien suhteen sekä osakkuudesta voin luopua parhailla ehdoilla.

Nyt lomien aikana on mielenkiintoista nähdä, johtivatko hakemukseni edes haastatteluvaiheeseen ja varmaan varmuudeksi ainakin seuraan nyt työmarkkinoita aktiivisemmin, koska ikinä ei tiedä, josko löytyisi uusi hastavampi tehtävä. Kuinkas te muut, seuraatteko usein työilmoituksia ja kuinka olette viihtyneet tehtävissänne?


Kommentit

  1. Hyvää lomaa!

    Minulla oli myös uralla voimakas tahto edetä. Ensin olin opiskelijana harjoittelija (halusin millä diilillä vaan sisälle tiettyyn työpaikkaan), sitten alani töissä toisessa toimistossa (lopulta sain toimiston isoimman projektin vetoon), sitten siirryin toiseen työpaikkaan, kun siellä projektit olivat isompia. Halusin alaisia, siirryi uuteen työpaikkaan. Halusin samalta työpaikalta toisenkin yksikön vetooni. Sitten totesin, että kun alaisia oli noin 150, että haluan olla taloudellisesti riippumaton kotiäiti. Kannatti haluta.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mikä on omaisuutta?

Riippuvuus säästämiseen - hyvästä vai pahasta?