Kansallisen kateuspäivän havaintoja
Edellinen kirjoitukseni liittyi kansalaisten verotietojen julkaisemiseen ja siihen liittyvien asioiden pohtimiseen. Nyt, kun luppoaikaa on töistä jäänyt vähän muuallekin, olen jälleen pohtinut myös urani kehittymistä ja etenkin sitä, mihin se voisi kehittyä. Tähän asiaan liittyvässä tutkimisessa tein myös mielenkiintoisia havaintoja.
Ensiksi lienee tärkeä kuvata lukijoille, millä mittaan urani kehittymistä. Oikeastaan yksinkertaisin mittari on loppujen lopuksi työstä saatavat tulot. Periaatteessa tämä kertoo tärkeydestäsi yritykselle ja jos olet onnistunut hinnoittelmaan itsesi oikein, niin myös markkina-arvosi työelämässä. Läpi urani, minulla on ollut yleensä kuvitelma, että monet muut tienaavat minua enemmän. Tämä on varmasti toiminut minulle kannustimena pyytää lisää palkkaa sekä kehittää itseäni ja hakemaan uusia haasteita, jotta eteenpäin menemisen tunne säilyisi. Mielenkiintoiseksi tämä vertailu muihin kävi silloin, kun johtajaksi päästyäni näinkin yhtäkkiä mitä kaikki kollegani tienaavat ja mitä tienasivat minäkin vuonna. Havaitsinkin arvioineeni muiden tulot yläkanttiin ja olinkin ollut jo parhaiten palkattuja asiantuntintijoita yrityksessä pitemmän aikaa.
Viime viikonloppuna koin samanlaisen yllätyksen hieman laajemmassa skaalassa. Kiinnostuksesta (ja varmaan kateudesta) kävin läpi alani yrityksien johtajatason henkilöiden palkkatietoja siinä laajuudessa, mitä iltapäivälehtien verokoneet antoivat mahdollisuuksia. Olettamukseni oli jälleen, että näiden isommissa yrityksissä toimivien henkilöiden palkat olisivat selvästi omaani korkeammat. Etenkin, kun monella on alaisia paljon runsaammin ja sitä myöten oletettavasti suuremmat vastuut. Jälleen kerran sain yllättyä, kun huomasin, ettei palkkataso näilläkään henkilöillä yltänyt omalle tasolleni. Aika korkealle sai mennä yrityksen johtoportaassa, että selkeitä eroja tuli. Toki sitten siellä firman ylimmällä tasolla eroa olikin sitten jo runsaasti.
Kateuden hälvenemisen helpotuksen jälkeen ajatus kääntyi kuitenkin siihen tilanteeseen, että mitäs nyt. Aikaisemmin kuvittelin, että selkeä etenemismahdollisuus olisivat juuri nämä isommilta haasteilta vaikuttaneet tehtävät. Nyt asia ei olekaan välttämättä näin - ainakin jos hakee suoraan parempaa ansiotasoa. Nyt tuntuu siltä, että askel seuraavalle tasolle on aika haastava.
Mitä korkeammalle palkkapyramidissa pääsee, niin sitä vaikeampaa on päästä seuraavalle tasolle. Nykyisellä tulollani olen suurin piirtein kahden parhaiten tienaavaan prosentin joukossa, jos pelkät ansiotulot huomioidaan. Käytännössä siis vain kaksi sadasta työtehtävästä tarjoaa minulle mahdollisuuksia edetä, jos mittarina on tehtävästä saatava tulotaso. Tämä ilmiö tuli havaittua jo kesällä, kun mielekkäitä avoimia tehtäviä oli kovin rajallisesti tarjolla.
Näiden havaintojen jälkeen olen koettanut miettiä, mitä seuraavaksi, millä tavalla voisin edetä urallani ja/tai kasvattaa tulojani. Toki olen pyrkinyt säästämään tuloistani tavoitteenani nostaa pääomatuloja. Kuitenkin pitäisi keksiä myös muita tapoja, millä kehittää itseään ja haluttavuutta työelämässä. Oletteko te lukijat törmänneet vastaaviin haasteisiin ja miten olette asian ratkaisseet?
Lopuksi vielä yksi havainto ihmisten tulotasojen tölläämisestä. Katsoessani lukuisten kovapalkkaisten tuloja, niin huomasin, että aika harvalla oli merkittäviä pääomatuloja ja usealla ei ollut mitään pääomatuloja. Tässä ihmettelin, että mihin nämä kaverit pistävät rahansa? Joillain omaisuus voi olla sijoituksissa, mitkä eivät jaa ulos rahaa, kuten kasvurahastot. Vastaavasti rahat voivat olla piilossa sijoituskuoressa. Uskoisin kuitenkin, että tämä kertoo jotain tarinaa suomalaisesta kansankapitalismista. Tuntuu, ettei sellaista oikein ole ja asuntoa lukuunottamatta harvaa kiinnostaa sijoittaminen muutaman kympin rahastosäästämistä enempää. Onneksi sijoitusaiheisia blogeja on tullut kasvava määrä lisää - nähtäväksi jää, pyyhkiytyykö osa näistä pois seuraavan laskukauden alkaessa.
Ensiksi lienee tärkeä kuvata lukijoille, millä mittaan urani kehittymistä. Oikeastaan yksinkertaisin mittari on loppujen lopuksi työstä saatavat tulot. Periaatteessa tämä kertoo tärkeydestäsi yritykselle ja jos olet onnistunut hinnoittelmaan itsesi oikein, niin myös markkina-arvosi työelämässä. Läpi urani, minulla on ollut yleensä kuvitelma, että monet muut tienaavat minua enemmän. Tämä on varmasti toiminut minulle kannustimena pyytää lisää palkkaa sekä kehittää itseäni ja hakemaan uusia haasteita, jotta eteenpäin menemisen tunne säilyisi. Mielenkiintoiseksi tämä vertailu muihin kävi silloin, kun johtajaksi päästyäni näinkin yhtäkkiä mitä kaikki kollegani tienaavat ja mitä tienasivat minäkin vuonna. Havaitsinkin arvioineeni muiden tulot yläkanttiin ja olinkin ollut jo parhaiten palkattuja asiantuntintijoita yrityksessä pitemmän aikaa.
Viime viikonloppuna koin samanlaisen yllätyksen hieman laajemmassa skaalassa. Kiinnostuksesta (ja varmaan kateudesta) kävin läpi alani yrityksien johtajatason henkilöiden palkkatietoja siinä laajuudessa, mitä iltapäivälehtien verokoneet antoivat mahdollisuuksia. Olettamukseni oli jälleen, että näiden isommissa yrityksissä toimivien henkilöiden palkat olisivat selvästi omaani korkeammat. Etenkin, kun monella on alaisia paljon runsaammin ja sitä myöten oletettavasti suuremmat vastuut. Jälleen kerran sain yllättyä, kun huomasin, ettei palkkataso näilläkään henkilöillä yltänyt omalle tasolleni. Aika korkealle sai mennä yrityksen johtoportaassa, että selkeitä eroja tuli. Toki sitten siellä firman ylimmällä tasolla eroa olikin sitten jo runsaasti.
Kateuden hälvenemisen helpotuksen jälkeen ajatus kääntyi kuitenkin siihen tilanteeseen, että mitäs nyt. Aikaisemmin kuvittelin, että selkeä etenemismahdollisuus olisivat juuri nämä isommilta haasteilta vaikuttaneet tehtävät. Nyt asia ei olekaan välttämättä näin - ainakin jos hakee suoraan parempaa ansiotasoa. Nyt tuntuu siltä, että askel seuraavalle tasolle on aika haastava.
Mitä korkeammalle palkkapyramidissa pääsee, niin sitä vaikeampaa on päästä seuraavalle tasolle. Nykyisellä tulollani olen suurin piirtein kahden parhaiten tienaavaan prosentin joukossa, jos pelkät ansiotulot huomioidaan. Käytännössä siis vain kaksi sadasta työtehtävästä tarjoaa minulle mahdollisuuksia edetä, jos mittarina on tehtävästä saatava tulotaso. Tämä ilmiö tuli havaittua jo kesällä, kun mielekkäitä avoimia tehtäviä oli kovin rajallisesti tarjolla.
Näiden havaintojen jälkeen olen koettanut miettiä, mitä seuraavaksi, millä tavalla voisin edetä urallani ja/tai kasvattaa tulojani. Toki olen pyrkinyt säästämään tuloistani tavoitteenani nostaa pääomatuloja. Kuitenkin pitäisi keksiä myös muita tapoja, millä kehittää itseään ja haluttavuutta työelämässä. Oletteko te lukijat törmänneet vastaaviin haasteisiin ja miten olette asian ratkaisseet?
Lopuksi vielä yksi havainto ihmisten tulotasojen tölläämisestä. Katsoessani lukuisten kovapalkkaisten tuloja, niin huomasin, että aika harvalla oli merkittäviä pääomatuloja ja usealla ei ollut mitään pääomatuloja. Tässä ihmettelin, että mihin nämä kaverit pistävät rahansa? Joillain omaisuus voi olla sijoituksissa, mitkä eivät jaa ulos rahaa, kuten kasvurahastot. Vastaavasti rahat voivat olla piilossa sijoituskuoressa. Uskoisin kuitenkin, että tämä kertoo jotain tarinaa suomalaisesta kansankapitalismista. Tuntuu, ettei sellaista oikein ole ja asuntoa lukuunottamatta harvaa kiinnostaa sijoittaminen muutaman kympin rahastosäästämistä enempää. Onneksi sijoitusaiheisia blogeja on tullut kasvava määrä lisää - nähtäväksi jää, pyyhkiytyykö osa näistä pois seuraavan laskukauden alkaessa.
Kommentit
Lähetä kommentti