Sunnuntain vaalimainos
Tänään on jälleen poliittisesti mielenkiintoinen päivä. Valta näyttää vaihtuvan, mutta aivan lopullista varmuutta ei ole siitä, kuka vallan nappaa.
Itse olen ollut poliittisesti aktiivi jokunen vuosi sitten, olin jopa kotikaupunkini valtuustossa saakka. En ole ollut koskaan täysin puolueuskovainen, enkä aio olla sitä tänäänkään. Tulen siis äänestämään eri puoluetta, mihin kuulun.
Kauhulla olen seurannut galluppien tuloksia aivan viime päiviin saakka. SDP:n nousu on ollut kova, mikä selittyy pitkälti vasemmistopopulistisilla vaalilupauksilla, joilla ei ole mitään realismia. Suomalaisten taloustietämyksessä on parantamisen varaa, vai mikä muu selittäisi vasemmiston suosiota.
Onkin lähestulkoon varmaa, että äänestämällä vasemmistoa, tulet seuraavalla vaalikaudella toimeen heikommin. Vasemmistolle verojen nousu tuntuu olevan ainoa talouspoliittinen kikka, mikä työkalupakista löytyy. Osinkotulojen keventäminen jäänee haaveeksi ja riski pääomaverotuksen kasvamisesta on suuri. Tuloluokan yläpäähän on myös kaavailtu lisätiukennusta.
Ketä sitten äänestää? Suomessa aidosti taloudellisesti oikealla olevia puolueita ei tunnu oikein olevan. Kokoomus on tässä mielestäni lähimpänä (pienpuoluekenttää en tunne), mutta sielläkin on menneinä vuosina ollut puheenjohtajanakin sellaisia pöllöjä, että on ollut pakko muita äänestää. Itse kuulun siihen, ainakin valtamedian mukaan harvinaiseen koulutettujen ihmisten kastiin, joka pystyy myös perussuomalaisia äänestämään. Itseäni on viehättänyt persujen realistisempi näkemys politiikkaan ja Suomen keinoihin vaikuttaa globaaleihin asioihin. Siellä puolueen johto tuntuu olevan fiksu, vaikka sitten rivijäsenissä on kaikenlaista sakkia. Kokoomuksessa tuntuu taas riviporukka olevan enemmän omilla linjoilla ja puheenjohtaja sitten enemmän vasemmalla.
Itse olen päätynyt äänestämään perussuomalaisia, vaikka heilläkin on vasemmalle suuntaavaa politiikkaa. Tähän minulla on kaksi syytä. Ensimmäinen syy on, että perussuomalaiset on lähimpänä haastamassa SDP:n ykkösaseman. Toinen syy on se, että haluan todellakin nähdä tilanteen, missä vaalien suurin puolue jää oppositioon, kun muut kieltäytyvät menemästä samaan hallitukseen. Tuo jälkimmäinen ei ole edes satavarmaa, koska pelko persujen suosion kasvamisesta voi ajaa jotkut puolueet vallanhimossaan persujen kanssa yhteen.
Kävi niin tai näin vaaleissa, niin hallituksen kasaaminen tulee olemaan vaikeaa. Kun kaikilla suurillakin on alle 20%, niin hallituksessa tulee olemaan todennäköisesti nykyistä hallitusta laajempi puoluepohja. Tämä tarkoittanee (jälleen kerran) mitään saamatonta hallitusta, mikä voi olla ihan hyväkin juttu. Mitä vähemmän hallitus sotkeutuu talouteen, niin yleensä sen parempi.
Itse olen ollut poliittisesti aktiivi jokunen vuosi sitten, olin jopa kotikaupunkini valtuustossa saakka. En ole ollut koskaan täysin puolueuskovainen, enkä aio olla sitä tänäänkään. Tulen siis äänestämään eri puoluetta, mihin kuulun.
Kauhulla olen seurannut galluppien tuloksia aivan viime päiviin saakka. SDP:n nousu on ollut kova, mikä selittyy pitkälti vasemmistopopulistisilla vaalilupauksilla, joilla ei ole mitään realismia. Suomalaisten taloustietämyksessä on parantamisen varaa, vai mikä muu selittäisi vasemmiston suosiota.
Onkin lähestulkoon varmaa, että äänestämällä vasemmistoa, tulet seuraavalla vaalikaudella toimeen heikommin. Vasemmistolle verojen nousu tuntuu olevan ainoa talouspoliittinen kikka, mikä työkalupakista löytyy. Osinkotulojen keventäminen jäänee haaveeksi ja riski pääomaverotuksen kasvamisesta on suuri. Tuloluokan yläpäähän on myös kaavailtu lisätiukennusta.
Ketä sitten äänestää? Suomessa aidosti taloudellisesti oikealla olevia puolueita ei tunnu oikein olevan. Kokoomus on tässä mielestäni lähimpänä (pienpuoluekenttää en tunne), mutta sielläkin on menneinä vuosina ollut puheenjohtajanakin sellaisia pöllöjä, että on ollut pakko muita äänestää. Itse kuulun siihen, ainakin valtamedian mukaan harvinaiseen koulutettujen ihmisten kastiin, joka pystyy myös perussuomalaisia äänestämään. Itseäni on viehättänyt persujen realistisempi näkemys politiikkaan ja Suomen keinoihin vaikuttaa globaaleihin asioihin. Siellä puolueen johto tuntuu olevan fiksu, vaikka sitten rivijäsenissä on kaikenlaista sakkia. Kokoomuksessa tuntuu taas riviporukka olevan enemmän omilla linjoilla ja puheenjohtaja sitten enemmän vasemmalla.
Itse olen päätynyt äänestämään perussuomalaisia, vaikka heilläkin on vasemmalle suuntaavaa politiikkaa. Tähän minulla on kaksi syytä. Ensimmäinen syy on, että perussuomalaiset on lähimpänä haastamassa SDP:n ykkösaseman. Toinen syy on se, että haluan todellakin nähdä tilanteen, missä vaalien suurin puolue jää oppositioon, kun muut kieltäytyvät menemästä samaan hallitukseen. Tuo jälkimmäinen ei ole edes satavarmaa, koska pelko persujen suosion kasvamisesta voi ajaa jotkut puolueet vallanhimossaan persujen kanssa yhteen.
Kävi niin tai näin vaaleissa, niin hallituksen kasaaminen tulee olemaan vaikeaa. Kun kaikilla suurillakin on alle 20%, niin hallituksessa tulee olemaan todennäköisesti nykyistä hallitusta laajempi puoluepohja. Tämä tarkoittanee (jälleen kerran) mitään saamatonta hallitusta, mikä voi olla ihan hyväkin juttu. Mitä vähemmän hallitus sotkeutuu talouteen, niin yleensä sen parempi.
Kommentit
Lähetä kommentti